Nyt olen vihainen.
Olen kiukusta kiehuva Suomelle ja suomalaisille. Tulin nimittäin juuri opintomatkalta Italiasta. Matkan aikana olin lähinnä hämmentynyt, nyt parin päivän kotiolon jälkeen olen kiukkuinen kuin ampiainen.
Kuusitoista vuotta sitten olin Pohjois-Italiassa hanttihommissa hevostallilla ja näin maan silloisen tilan. Joka paikassa oli laumoittain työtä hakevia tai kerjääviä Albaaneja, roskaa ja sontaa oli kaikki paikat täynnä, kyläyhteisön suurimpia sankareita olivat ne, jotka olivat onnistuneet huijaamaan valtiolta eniten rahaa tai kiertäneet eniten veroja.
Nyt kaikki on Italiassa toisin. Nurkat hohtavat puhtautta, joka paikassa näkee ympäristöä siivoavia ja kunnostavia ihmisiä, tiet ja infrastruktuuri on kunnossa, roskaa ei näe missään ja harvat kerjäläisetkin ovat ihan paikallista väestöä. Maassa on lama ja työntekemisen verotus rakkaan kotimaamme jälkeen Euroopan kärkitasoa, mutta kaikki tekevät JOTAIN! Kun vähän kiertää Italiaa ei voi olla haistamatta ympärillä olevaa yritteliäisyyden ilmapiiriä! Nykyään italialaiset pitävät hylkiöinä ihmisiä, jotka kiertävät veroja. He ovat ymmärtäneet, että jos joku luistaa, muut maksavat enemmän.
Totta kai ja tietysti maassa on olemassa sitä kuuluisaa etelän tehottomuutta. Välillä vastaan tulee pieni lava-auto, jonka kyydissä on kaksi miestä ja yksi neljäkertaanelonen puuparru. Olisihan sitä voinut jotain muutakin kerätä mukaan. Tai eikö nyt yksi kaveri edes olisi riittänyt sitä parrua kuskaamaan. Mutta kääntäen: Se yksi puuparru löytää taatusti paikalleen sen päivän kuluessa. Suomessa se jäisi varastoon pölyttymään, kun ei yhden puun takia kannata lähteä edes liikkeelle.
Terveydenhuolto on Italiassa järjestetty fiksusti. Kaikille on osoitettu omalääkäri, eikä niitä ole edes kovin vähän. Yhtä lääkäriä kohden on noin 1500 asukasta. Erikoislääkäreille on kuulemma vähän pitkät jonot, mutta hoito on asiantuntevaa, laitteet kunnossa ja hoito edullista. Erikoislääkärikäynnin omavastuuosuus on vain joitain kymppejä. Sairaalahoito on ilmaista.
Maa taistelee tosissaan korruptiota ja mafiaa vastaan ja onnistuukin siinä upeasti. Mafialta takavarikoidaan omaisuutta jatkuvasti ja sitä jaetaan yhteisen hyödyn käyttöön. Italiaan on perustettu muunmuassa järjestö, joka hallinnoi mafialta takavarikoitua maatalousmaata ympäri Italiaa ja työllistää niiden hoidossa nuoria ja syrjäytyneitä. Järjestöllä on myös oma tuotemerkki, jolla myydään supermarketeissa heidän tuottamaansa pastaa ja muita elintarvikkeita.
Mutta se yritteliäisyys! Se on upeaa! Pikkufirmoja, putiikkeja, metallipajoja, kahviloita, maatilamyymälöitä ja ravintoloita, lista on loputon. Ei ole Pirellit ja Fiatit mitään Italian kansantaloudelle verrattuna pienyritysten tuotantopanokseen! Ja miten se onkaan tehty? Tekemällä yrittäminen helpoksi, tietysti! Oman lempilajini maatalouden ymmärrän parhaiten ja siitä tulee siis esimerkkinikin: Italian maataloudella on täsmälleen samat säännöt, kuin meikäläisellä. Siis ne, jotka on saneltu Brysselistä. Ja sääntöjä noudatetaan hyvin. Ja noudattamista valvotaan hyvin. Kaikessa on kuitenkin mahdollisuus järjenkäyttöön. Kun tuotantosi ja kirjanpitosi on kunnossa, ei tarkastaja puutu jokaiseen pieneen neliömetrin heittoon pinta-alassa, kuten meillä. Jos heittoa on paljon, asiat korjataan ja tuottajalle tulee mahdollisesti jopa sanktioita. Meillä taasen neliömetri liikaa jossakin ilmoituksessa on helposti viisi prosenttia pois koko vuosiansiosta. Elintarviketuotannon valvonta on järkevää. Paikat tulee olla siistit ja omavalvonta kunnossa, mutta ihan tasan taatusti mitään mielivaltaa ja pilkunhalkomista ei tapahdu kun katsotaan vaikkapa myyntitipisteen pohjapiirrustusta ja henkilökunnan sosiaalitiloja. Maanviljelijät ja maaseudun pienyrittäjät ovat ylpeitä ja luottavaisia omasta tekemisestään ja katsovat levollisina tulevaisuuteen luotsatessaan firmojaan. Pieniä tuottajia kaatuu ja syntyy, isoja kaatuu ja pienet kasvavat isoiksi. Niin sen kuuluukin mennä!
Ja nyt pääsen siihen, miksi oikeasti olen niin pirun kiukkuinen: Meillä on täällä se persukepulainen sakki, joka syyttää kaikesta pahasta EU:ta ja ulkomaalaisia. Ja sitten meillä on täällä se demariporukka, joka elää jossain puolisosialistisen hyvinvointivaltion unelmassa. Meillä on myöskin ympäristöstään ja luonnosta täysin vieraantunut viherpiipertäjäporukka, joka ei ymmärrä, että jollei puita kaadeta ja ruohoja niitetä, kaikki on pian yhtä pusikkoa. Sitten meillä on fantastinen kokoomusporukka, joka luulee olevansa niin pirun kovaa johtajaa, vaikka todellisuudessa on vain firmojen juoksupoikia.
Ja sitten meillä on virkamiehistö. Se, joka ei uskalla tehdä ainoatakaan päätöstä. Joka ei uskalla käyttää järkeään missään. Joka mittaa pikkufirman sosiaalitilasta neliömetrin puolikkaankin ja panee firman kiinni, jos korjaamolta ei löydy tupakointikiellosta kertovaa merkkiä. Se työsuojelutarkastajien ryhmä, joka uhkailee sanktioilla firmaa, jolla ei ole työaikoja ja kellokortteja vaikka koko henkilöstö on niitä vastaan.
Sitten meillä on se tavallinen duunari joka valittaa, valittaa ja valittaa. Joka on ylpeä omasta työpanoksestaan ja usein turhaan. Joka on niin muutosvastainen, että koko maan kehitys loppuu. Se, jonka mielestä yrittäjä on ikuinen riistäjä jolle ei kuulu yhtään enempää firman tuloksesta kuin työntekijällekään.
Herää Suomi!
Tämä touhu on mennyt jo liian pitkälle! Ei sillä ole väliä, montako kuntaa meillä on! Jos meillä on liikaa kaupunginjohtajia, niin tehdään ne tarpeettomiksi! Jos meillä on liikaa perusturvajohtajia, niin tehdään nekin tarpeettomiksi! Me voimme tehdä vaikka mitä, jos haluamme. Miksi yhdistää kuntia, jos ne kerran ovat ihmisille niin rakkaita. Kevennetään kuntien rakennetta ja vastuuta, niin päästään samaan lopputulokseen. Ja virkamiehistö: Antakaa herranjumala ihmisten yrittää! Ei se ole siitä puuttuvasta käsienpesualtaasta kiinni, onko työpaikka hyvä, viihtyisä ja turvallinen. Eikä se virka ole siitä kiinni, jos joskus ihan pikkuisen antaisi järjellekin tilaa.
Suomen kansa on fiksua, koulutettua ja moraaliltaan korkeaa. Me haluamme tehdä työtä ja yrittää. Suomalainen duunari on hyvä duunari! Suomalainen yrittäjä on hyvä yrittäjä! Suomalainen maanviljelijä on hyvä hommassaan myös! Olkaamme ylpeitä itsestämme ja toisistamme, ottakaamme avosylin vastaan jokainen, joka haluaa tänne maailman laidalle kylmään ja pimeään tulla, tehkäämme työtä ja nauttikaamme elämästämme!
Olen vieläkin niin kiihtynyt tästä asiasta, että ajatus pomppii. Olen pahoillani. Vielä pikku juttuja Italiasta: Kyllä sielläkin on ne, jotka syyttävät EU:ta kaikesta. Ne, jotka äänestävät Peppe Grillon kaltaisia pellejä parlamenttiin. Siellä on myös maahanmuuttovastaisia voimia. Italiassa kuitenkin on selvästi oivallettu jotain: Jos ravintoloitsijat myyvät kassan ohi, on tehokkaampaa laittaa tarkastaja ravintolan oven ulkopuolelle ja kysyä ulostulijoilta kuittia. Jos kuittia ei ole, saa sakon asiakas. Ei muuten jätä toista kertaa kuittia pyytämättä. Kuitenkin se sama asiakas saa tuoda sieltä ravintolasta mukanaan viinipullon, kun sattui löytymään hyvä vuosikerta. Oivallus siis on luottaa ihmiseen. Ja antaa ihmisen nauttia elämästään.
Italia ei taatusti ole ongelmaton maa. Mutta mikä maa sitten on? Sen vain sanon, että Soinin on aivan turha osoitella sormella Italiaa, Portugalia tai Irlantia meidän ongelmistamme. Niissä kaikissa tekevät hartiavoimin työtä niin poliitikot, kuin duunaritkin asioiden parantamiseksi. Kreikasta en sano mitään, kun en maan asioita tunne.
Suomi on vastuussa omasta tulevaisuudestaan. Suomi ja suomalaiset. Pitääkö täällä ihan oikeasti kaiken loppua, ennenkuin mikään uusi voi alkaa? Eikö olisi fiksua vähän jokaisen luopua siitä omasta taistelupoterostaan ja hypätä yhdessä rakentamaan uutta?
Ei italialaiset mokaa meidän hommiamme, itse me sen teemme jos niikseen on.