lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa ja muita ajatuksia lähiruuasta.

Tänään alkaa  "Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa" -kampanja, jota on markkinoitu sosiaalisessa mediassa (https://www.facebook.com/events/1457663044454150/). Mielestäni ajatus on hieno: Osallistujat ainakin kahden viikon ajan todellakin miettivät, mitä suuhunsa laittavat. Jos tällainen tempaus ottaisi kunnolla tuulta, olisi se valtava piikki myynnissä suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Isoille, mutta toivottavasti myös niille pienemmille "lähiruokatehtaille".
MTK:n ja suomalaisen elintarviketeollisuuden näkemys on, että kaikki Suomessa tuotettu ruoka on lähiruokaa. Tässäkin on mielestäni melkoisesti totuutta. Toki pienin varauksin. Lähiruoka on nimittäin markkinointiväite, jolle ei ole määritelty minkäänlaisia ohjeita tai rajoja. Ruuan alkuperämaan käsite on hämärtynyt, joiltain alueilta maassamme on paljon lyhyempi matka ostaa vaikka ruotsalaisen, virolaisen tai venäläisen tuottajan ruokaa, kuin suomalaisen ison tehtaan. 
Toissa viikolla Ilta Sanomat julkaisi Hans Välimäen haastattelun( http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288656876577.html ), jossa tämä kertoi ärsyytyneensä lähiruokajeesustelusta ja siihen liittyvästä "anekaupasta". Jos ymmärsin oikein, Välimäen pointti oli ruuan laatu ja maku. Lähiruoka -status ei tee automaattisesti ruuasta hyvää, eikä ulkomaisuus pahaa. Minusta ihmisellä pitää olla oikeus ostaa argentiinalaista nautaa, jos se on sitä, mitä hän haluaa ostaa. Argentiinalaiset ovat osanneet mielikuvamarkkinoinnin niin hienosti, että aika moni haluaa. Suomalaisessa naudassa kuluttaja ei ole maistavinaan "pampan auringossa paahtunutta ruohoa".
Suomalaisille tuottajille tämä mielikuvien luonti tuntuu joskus olevan melko vaikeaa. Täällä koko ruoka-ala, varsinkin kotieläintuotanto, kamppailee mielikuvatasollakin oman olemassaolonsa puolesta. Pinnan alla on koko ajan aistittavissa pieni epäluottamuksen vire. Valio on hoitanut omat leiviskänsä maitopuolella melko hyvin  ja nyt Atria tekee mainoskampanjallaan samaa lihapuolella. Johtunee koko ketjun avoimuuden puutteesta, että kansa tuntuu uskovan melko helposti kaiken negatiivisen, mitä sille kerrotaan. Positiivisen viestin uskominen onkin sitten vaikeampaa. Luottamuksen voi menettää vain kerran, sanotaan.
Kaupan rooli näissä asioissa on myös suuri. Jos kauppa ei nosta kotimaista tuotantoa jalustalle, vaan pyrkii ainoastaan halpaan ostohintaan, miten kuluttaja sitten voisi niin tehdä? Jos suomalainen liha on sitä kaikkein halvinta bulkkilihaa, niin miten sitä voisikaan arvostaa? Tai kun nyt myydään kuulemma kaupoissa kananmunia alle euron kilo: Tuottaakseen kilon kananmunia, kana syö 2,5kg rehua. Tuo määrä kananruokaa maksaa tuottajalle 70 senttiä ja muut kulut päälle. Tietysti tuo hinta on tarjoushinta ja sekä kauppa, että munanpakkaaja myyvät erän tappiolla kukin omista syistään. Kuitenkin on aika lailla ilmeistä, ettei siinä paljon laatua ja tuotannon eettisyyttä katsota, kun tarjousmunat ruhjotaan väkisin pakettiin.
Mieleeni tuli tässä kirjoittaessa keskustelu vuosien takaa: eräs iso marjanviljelijä piti minulle palopuheen Lidlin pahuudesta. Hänen näkökantansa oli, että on väärin tarjota suomalaiselle kuluttajalle ulkomaista ruokaa. Lidl ostaa marjansa ja hillonsa sieltä, mistä ne halvimmalla saa. Ja tietysti kaiken muunkin. Hän kysyi minulta, silloiselta sianlihantuottajalta, miltä minusta tuntuisi jos hänkin ostaisi tanskalaisen joulukinkun suomalaisen sijaan. Vastasin, että jos hänestä siltä tuntuu, hänen pitää niin tehdä eikä minulla saa edes olla siihen mitään sanottavaa. Kauppa syntyy, kun hinta ja laatu suhteessa asiakkaan maksukykyyn on sopiva. Jos minä en pysty tuottamaan sellaista lihaa, kuin asiakas haluaa sellaiseen hintaan, kuin hän siitä on valmis maksamaan, minun oikeutukseni tuottaa sitä lihaa lakkaa olemasta. Niinhän se sitten lakkasikin. Silti seison edelleen joka sanan takana. Eikä muuten ole Lidl ainoa joka ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Ostan yhä marjani ja vihannekseni kotimaisena, mutta joskus myös Lidlin hilloja vaihtelun vuoksi.
Itse aion ihan seikkailumielellä yrittää ostaa vain suomalaista ruokaa seuraavat kaksi viikkoa. Lähdettekö mukaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti