sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kolme kamalaa kirjainta? G M O

Nyt myönnän, että olen täysin ulapalla. Se on melko harvinaista. Yleensä minulla on hyvin vahva mielipide melkein kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, mutta tähän asiaan en ole sitä onnistunut muodostamaan.

Geenimanipuloitu organismi, eli gmo.


Taustaa

Joskus silloin kaksikymmentä vuotta sitten kun ensimmäiset gmo-maissin viljelykset perustettiin yhdysvaltoihin, olin tietysti niitä vastaan. Tietysti -nehän olivat uusi asia ja mielessä välkkyivät kuvat elokuvasta "Kärpänen" ja sarjakuvista, joissa Hulk on täysin hallitsematon tai Volverine silpoo ihmisiä valtavilla kynsillään. Pelotti, että nyt se on alkanut. Mutantit valtaavat maapallon.

Nyt geenimanipuloituja kasveja viljellään yli sadalla miljoonalla peltohehtaarilla. Ne ovat monin tavoin osoittautuneet ylivertaisiksi sadontuottajiksi, eikä ainakaan minun korviini ole kantautunut povattua ympäristöskandaaliakaan. Silti minua epäilyttää. En enää pelkää muuntogeenien sinällään olevan ihmiselle tai ympäristölle vaaraksi. Minua pelottaa fakta, että kyseisen teknologian suurimmat vahvuudet ovat samalla sen suurimmat heikkoudet.

Kasvinjalostusmenetelmänä transgeneettinen kasvinjalostus on tehokas ja täsmällinen. Kasveja ei ole enää vuosikymmeniin jalostettu niin, että valitaan olemassa olevista lajikkeista hede- ja emikasvit ja "autetaan" luontoa hieman pölytyksessä ja toivotaan parasta. Ehei. Se on tehty niin, että joillakin projektiin sopivilla kriteereillä valitaan kasvi ja sitten sitä ryhdytään pommittamaan säteilyllä mutaatioiden aikaansaamiseksi. Ja niitä mutaatioitahan tulee. Sitten, kun on tarpeeksi säteilytetty ja saatu aikaan mutaatioita, jos käy hyvä tuuri, niin joukossa on uusi kasvilajike, jolla on ratkaisevasti parempia ominaisuuksia, kuin aikaisemmin.

Tämähän on siis luonnon työn nopeuttamista: Mutaatioita syntyy jatkuvasti. Nyt niitä tehdään ja poimitaan päältä ne parhaat. Se on vaan niinkuin kenttätykillä ampuisi hyttystä. Samalla kun ehkä saavutetaan toivottu tulos, tehdään ihan julmetusti turhaa työtä.

Jalostustyökalu


Geeniteknologialla voidaan ottaa kasvi, jolla on halutut ominaisuudet ja sitten siirtää siihen joku ominaisuus jostakin toisesta kasvista. Voimme siis hyvin täsmällisesti tehdä vehnän, joka kestää kuivuutta tai kylmyyttä paremmin kuin muut vehnät. Silloin vehnänviljely mahdollistuu laajemmilla alueilla ja mahdolliset katoriskit pienenevät. Tällä samalla tekniikalla voimme myös hyvin tarkasti luoda vaikkapa kauran, joka käyttää paremmin hyödykseen maaperän ravinteita (tai vaikka ilman typpeä) ja siten vähentää lannoitustarvetta. Mutaatioita nekin silloin ovat, mutta mutaatiohan on luonnon tapa kehittyä.

Ongelmia


Sitten niihin ongelmiin: Gmo- teknologialla saadaan aikaan muunmuassa kasveja, jotka kestävät tiettyä torjunta-ainetta. Tästähän ovat kuuluisia Monsanto ja tuotteensa Roundup ja toisaalta sitä kestävä maissi. Ideahan oli nerokas: Firma oli kehittänyt torjunta-aineen, jolla rikkakasvit saatiin kuolemaan pellosta. Sitten kehitettiin Maissi, joka ei kuole ko. aineeseen. Homma toimi, sadot olivat huimia ja rikkakasvit pysyivät aisoissa ( monet rikkakasvit ovat ihan oikeasti aivan valtava ongelma vähän lämpimämmillä seuduilla). Noh, tuote oli hyvä ja farmareita kiinnosti kovasti. Mitä teki Monsanto? Sehän omisti maissinsa genetiikan, joten se ilmoitti että kaikki, jotka kylvävät kyseistä maissia ostavat sen heiltä. Tämä oli jotain uutta ja mullistavaa. Maanviljelijä ei enää voinut ottaa keväällä siemeniä laarista. Muutamien oikeudenkäyntien jälkeen maajussit olivat ruodussa ja ostivat kiltisti siemenensä Monsantolta. Ja firma oli ahne: Siemenen hinta nousi ja nousi. Maanviljelijä ei tienannut enää yhtään enempää, vaikka sadot kaksinkertaistuivat. Monsanto tienasi.

Sitten tässä samassa casessa on vielä se ympäristöpuoli: Kyseistä Roundup -nimistä myrkkyä käytettiin ja käytetään nykyään aivan hulvattomasti. Ja siitä jää jäänteitä maaperään, vesistöön ja eläinkuntaan. Mukaanlukien ihminen. Aine on melko nopeasti hajoavaa, mutta kun petrokemiaa levitetään ympäristöön oikein todella paljon, niin kuka tietää mitä se tuo tullessaan myöhemmin?

Ja vielä: Alkuperäinen idea oli, että tehdään geeniteknologialla mutaatio, jossa se yksi haluttu kasvi ei kuole yhteen kemikaaliin ja muut kuolevat. Luontopa vain on ovela:  rikkakasvit ovat jo muuntuneet kestämään samaa ainetta myös.

Miksi ei?


Olen tietyistä syistä skeptinen gmo-tekniikkaa kohtaan. Yksi ovat nuo kaupalliset syyt. Uusien muunneltujen kasvien genetiikan omistus on yksi lisätapa pitää koko maapallon viljelijät köyhinä. Sitten ovat ympäristösyyt: Jos viemme jonkin uuden kasvilajin uuteen ympäristöön, emme voi koskaan olla täysin varmoja mitä tapahtuu. Ja jos sitten käytämme valtavat määrät petrokemiaa vain siksi, että voimme tehdä niin, sekään ei kuulosta hyvältä. 

Miksi kyllä?


Geenimanipulaatio on yksinkertaisesti tämä hetken kasvinjalostuksessa ylivoimaisesti tehokkain ja nopein työkalu. Sitä hyväksi käyttäen voisimme ratkaista aika pitkäksi aikaa koko ihmispopulaation ruokkimisen. Sillä voidaan parantaa kasvien kestokykyä, lisätä sadon määrää ja laatua, ottaa käyttöön uusia viljelyalueita (tai vanhoja kelvottomaksi muuttuneita) ja jopa torjua vesistöjen ja ilman saastumista. 

Varoituksen kohtia


Olen hyvin huolissani siitä, että mopo karkaa käsistä. Mielestäni on hyvä, että ihmiset ovat huolissaan ja hieman vastustavatkin. En usko, että siirtogeeniteknologia luo meille mitään hirviökasveja, mutta se voi luoda johonkin herkkään ekosysteemiin ongelmia, joita emme osaa etukäteen edes ajatella. 
Samalla tämä on huonoimmillaan uusi tapa riistää koko maapallon maanviljelijöitä, vaikka parhaimmillaan se on tapa ruokkia koko maapallo. 

Kuten alussa sanoin, olen melko kateissa mielipiteeni kanssa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin melko varma:

Geenimanipuloidut organismit ovat tulleet jäädäkseen. Meidän tavallisten ihmisten pitäisi sokean vastustamisen ja pelkäämisen sijasta opetella ymmärtämääm ja valvomaan sitä, mitä tuolla uudella teknologialla tehdään.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ulkovapaanluomuonnellisenvirikekananmunia.




- Minä ostan aina vapaan kanan munia!
- Minä ostan aina luomumunia!
- Hyvä, että niistä häkkikanoista päästiin! Nykyään on sentään virikkeelliset pienryhmäkanalat!

Okei. Mitä jos sanon, että tuotan ulkokanan munia? Monelle voi olla tutumpi termi "free range". Kuinka moni oikeasti tietää, minkälaisisissa olosuhteissa ja minkälaisella rehulla kananmunat on tuotettu? Kananmunissa on leima, josta sen voi päätellä. Leima on muotoa nFIxxxxx jossa:
n=tuotantomuoto
FI= tuotantomaa Suomi
xxxxx= yksilöllinen tuottajanumero

Tuotantomuotoja on neljä ja ne on numeroitu nollasta kolmeen. Puran tässä nyt tarkoitushakuisessa järjestyksessä tiettyjä kuluttajan ostovalintaan mahdollisesti vaikuttavia yksityiskohtia joka tuotantomuodossa.

n=3= virikehäkki, eli pienryhmäkanala 
Tässä tuotantomuodossa kanat ovat aikaisempien neljän kanan häkkien sijasta kuudenkymmenen kanan häkeissä. Niillä on siellä orsi nukkumista varten ja "virikealue". Kuulostaa hyvältä, kunnes ihan oikeasti ymmärtää, että virikealue on kahden kämmenen kokoinen muovipintainen lätkä häkin pohjalla. Se on niin liukas, ettei siinä pysy turve taikka sahanpuru, jota siinä pitäisi olla. Orsi on putkenpätkä juuri ja juuri kohollaan ritilälattiasta. Neljän kanan häkki on vaihtunut 60 kanan häkiksi, mutta häkki se on silti.

n=2= lattiakanala
Nämä kanat elävät jo asteen verran paremmin, kuin "kolmoset". Ne eivät ole häkissä. Useimmiten niitä markkinoidaan "vapaina kanoina", mutta se ei ole virallinen termi vaan markkinointinimi. Näillä kanoilla on kunnolliset orret ja erilliset pesät munintaa varten. Lattiakanoilla on myös vähintään kolmannes lattiapinta-alasta kiinteää ja kuivitettua alaa, jossa ne saavat kuopsuttaa. Lattiakana ei näe milloinkaan päivänvaloa.
n=0= luomukanala
Luomukanat elävät periaatteessa kuin lattiakanat, mutta saavat luomu -sertifioitua rehua. Yleisesti siinä on ohraa, kauraa, vehnää, soijaa ja kalajauhoa. Mikään ei takaa, että yksikään rehukomponentti olisi lähiruokaa tai edes kotimaista. Luomukanat myös pääsevät ulos kesä- ja lokakuun välisenä aikana, mutteivät koskaan talvisin. Luomutuottajien suurin ongelma on saada rehusta sellaista, että kanat voivat hyvin. Soija tuodaan argentiinasta ja on tolkuttoman kallista. Kalajauhoa luomukanat saavat ainoana tuotantomuotona, koska muuten olisi lähes mahdotonta turvata kanojen riittävä valkuaisensaanti. 
n=1= ulkokanala
Ulkokanat, eli free range kanat elävät kuten lattiakanat, mutta niille on tarjottava ulkoilumahdollisuus päivittäin. Siis ympäri vuoden ja kaikkina vuodenaikoina. Ulkoilualueeksi ei riitä pihanperän kulmaus, vaan laidunta on oltava 4 neliömetriä per kana. (luomussa vastaava luku on 2) Rehu on kaikilla muilla tuotantomuodoilla luomua lukuunottamatta sama, mutta ulkokana saa vapaasti täydentää ruokaansa luonnon antimilla. Free range kanat saavat myös päivittäin hakea päivänvalonsa ja D-vitamiiniboostinsa ulkoa.

Nyt kysynkin: Miksi kukaan haluaa ostaa virikehäkeissä tuotettuja munia? Miksi kukaan haluaa ostaa lattiakanan (eli "vapaan" tai "onnellisen") kanan munia?
Sen ymmärrän, että luomulla on oma kannattajakuntansa, mutta mitenkään eläinystävällisin tuotantomuoto sekään ei ole. Eikä myöskään automaattisesti mitään lähiruokaa.

Myönnän, että minulla on tässä jutussani agenda. Agenda on se, että oma leipäni on hyvinkin pitkälti kiinni siitä, että mahdollisimman  moni kuluttaja tarttuu ulkokanan munia sisältävään pakettiin siellä kaupan hyllyllä. Nyt niin ei tapahdu, kun kuluttaja ei tiedä mikä se ulkokana on. Eikä kauppiaskaan kyllä tiedä. 

Free range pesee eläinten hyvinvoinnissa kaikki muut tuotantomuodot mennen tullen. Muista se, hyvä kuluttaja!